TokoTokoToko

12.05.2012 - 19:04 / Kategoriat: Koirakaverit, Koulutus

Torstaina 10.5. oli jälleen aika suunnistaa Satulinnan parkkialueelle tokoilemaan. Edelleenkään seuranamme ei ollut sitä neljättä koirakkoa vaan tokoilimme tutussa seurassa Lilan ja Mandin kanssa. Ensin alkuun kertailimme hieman viime viikon oppeja ja kotiläksyt siltä osin oli tehty ainakin meidän osalta erinomaisesti. Kaikki viime kerran opit olivat edelleen hyvin mielessä joten oli hyvä siirtyä oppimaan uutta. Palkaksi tälle reissule olin ottanut verilettuja ja jälleen ihan riskillä. Näitä Onni ei ollut koskaan aikaisemmin päässyt vielä maistamaan jos ei takapihan pari pikkutreeniä oteta huomioon, jolloin Onni ei oikeastaan nähnyt eikä kuullut mitään muuta kuin kädessä olevan veriletun. Tämän kerran tokossa kokeilimme maahan menoa, paikalla makuuta, luoksetuloa sekä liikkeestä maahan menoa.

Maahan meno tuottaa varmasti jatkossakin työtä emmekä vieläkään ole päässeet samasta "ongelmasta" minkä kanssa "taistelimme" jo viime syksynä pentukurssilla. Tosin onko tälle juurikaan tehty talven aikana edes töitä, ei. Joten ihan itseään saa syyttää. Onni menee kyllä käskystä maahan. Maahan menoa ei voi kylläkään luonnehtia millään tavoin räjähtäväksi eikä edes sinne päin vaan maahan mennään hitaasti ja löysästi mutta varmasti ja aina istuma-asennon kautta. Damn.... Tässä sitä onkin opettelemista että saisimme tämän vanhan tavan kitkettyä ja opittua sen oikeaoppisen räjähtävä tavan "pudota" maahan.

Paikalla makuu oli meille täysin uusi kokemus. Tätä emme itse asiassa ole varmaankaan kotona kertaakaan kokeilleet, sillä tämä meidän hienopieru kun edelleenkin makaa kovin nihkeästi epämukavassa maastossa tai märässä maassa. Yllättäen tämä kuitenkin sujui ihan yhtä hyvin kuin paikallaan istuminenkin, ei siis tuottanut mitään tuskaa. Annoin onnille maahan -käskyn ja siirryin itse useamman metrin päähän. Onnin pitäisi osata olla maassa 2 minuutin ajan pitäen katsekontakti koko ajan tarkkaavaisena ilman pälyilyä muuhun ympäristöön. Onni toimi hienosti juuri niinkuin pitikin, ainakin silloin jos annoin maahan -käskyn lisäksi vielä paikka -käskyn ja "sormimerkin". Näistä kahdesta viimeisestä maneerista eroon pääseminenkin onnistui parin harjoituskerran jälkeen... mahtavaa.

Myös liikkeestä maahan meno oli meille uusi. Tosin ennen kuin alamme tätä treenaamaan kunnolla pitää pelkästään tuohon maahan menoon saada kokonaan uusi ote. Kun se alkaa sujumaan voimme keskittyä tähänkin paremmin. Muutaman kokeilun jälkeen en kuitenkaan usko että tämäkään tulee Onnin kohdalla tuottamaan kovin suuria ongelmia, sillä niin hienosti tämä sujui ensi kokeilemalta jopa niin hienosti että Onni pääsi näyttämään seuraneideillä upeasti mallia.

Myös luoksetulo sujui erinomaisesti. Onni jäi kouluttajalle ja minä menin muutaman metrin päähän antaen Onnille sivulle -käskyn. Ja voi miten hienosti Onni tuli sivulle suoraan perusasentoon, tosin vielä hieman kädellä ohjaten. En tiedä oliko illan onnistuminen kokonaan verilettujen syytä vai oliko vaan poikkeuksellisen hyvällä tuulella. Joka tapauksessa ajoin kotiin hymy huulilla ja koirastani ehkä ylpeämpänä kuin koskaan.

Onni 9.5.2012 omalla kotipihalla

1 kommentti kommentoi

Voihan Match Show

11.05.2012 - 07:42 / Kategoriat: Koirakaverit, Koulutus, Match Show, Näyttelyt

Lauantaina 5.5. olisi ollut jälleen Lempäälässä Tamskin hallilla näyttelytreenit, mitkä itse asiassa olisivat olleet todella tarpeelliset ottaen huomioon äitienpäivän näyttelyn Tampereella. Otimme kuitenkin jälleen tietoisen riskin samalla teemalla kuin ennenkin "vain lahjattomat treenaa" :D ja jätimme nämä väliin nauttien aurinkoisesta päivästä ja tehden pihatöitä, sillä tämä viikonloppu näytti ainoalta vaihtoehdolta siihen hommaan tai muuten olisimme voineet siirtyä kevätöistä suoraan syksyn haravointiin :D

Kauppareissulla huomasin Vuorentaan koulun kentällä säpinää ja hyvin nopeasti havaitsin että kyse oli Match Showsta. Kotona harmitti hiukan (lue aika todella paljon) että olin kulkenut ns. onneni ohi ja jättänyt tällaisen tilaisuuden kokonaan huomaamatta ja sitä myöden myös käyttämättä. Oma paikkakunta ja varmasti paljon paremaa harjoitusta kuin ajaa Lempäälään asti pelkästään treenaamaan. No ainakin kotipihan on siisti ja kesä saa tulla, mutta harmitti silti. Tästä viisaantuneena kävin heti googlettamassa kesän Match Showt paikkakunnalla ja nyt ne on kalenteroitu. Harmillisesti vain suurin osa niistä sattuu aikaan jolloin kalenterissa on jo jotain muuta, kuten esim. tulevan viikon lauantaina Pekolan koulun 5lk. järjestämä Match Show sattuu samalle päivälle Onnin koirauinnin kanssa. Koirauintia en kuitenkaan halua tämän vuoksi perumaankaan lähteä, sillä saamme Nalan ja Nooran pitkästä aikaa seuraksemme ja tämä taitaakin olla viimeinen kerta tänä keväänä kun Onni pääsee vielä treenaamaan uintia altaassa. Kesän tullen pääsemme / yritämme harjoitella sitä ihan luonnonvesissä.

Match Show on siis koiranäyttely, johon voivat osallistua kaikki koirat ikään ja rotuun katsomatta pl. typistetyt koirat. Rokotussäännöt toki pätevät näissä ihan samalla lailla kuin ns. virallisissa koiranäyttelyissä. Match Showssa koirat jaetaan luokkiin, joko iän, koon tai kokemuksen perusteella. Luokat saattavat olla myös ohjaajan mukaan esim. lapset, juniorit ja aikuiset. Tänne ilmoittautuminen tapahtuu yleensä paikanpäällä, kun virallisiin näyttelyihin ilmoittaudutaan etukäteen. Myös hinnoittelu eroaa huomattavasti näiden kahden välillä, luonnollisesti. Match Showssa koiria ei verrata rotumääritelmiin, sillä sekarotuisten koirien kohdalla tämä on täysin mahdotonta. Arvostelut perustuvat yleensä koiran luonteeseen ja kuntoon sekä ohjaajan ja koiran väliseen kommunikointiin. Virallisia arvostelusääntöjä ei ole joten arvosteluperusteet voivat vaihdella todella paljon.

Launtain Match Showssa vuorentaan koulun kentällä mainetta ja kunniaa niitti enemmänkin reilun vuoden ikäinen musta-hopea partasuu Dora (Ann´s Adagio Pandora). Doraan emme Onnin kanssa vielä ole päässeet tekemään tarkempaa tuttavuutta, mutta hetken päästä kyllä. Itse asiassa tarina Doran ja Onnin orastavasta ystävyydestä on hauska sattuma. Doran emäntä Tiia kyseli Facebookin käppänäryhmässä olisiko kenelläkään nurkissaan ylimääräistä mustaa näyttelytalutinta. Yleensä kommentoin näitä suhteellisen nihkeästi, mutta koska naulakostamme löytyy pari-kolmekin mustaa ns. ylimääräistä näyttelytalutinta ajattelin kyselyyn vastata. Hetken ajatustenvaihdon jälkeen huomasimme asuvamme samalla paikkakunnalla ja jopa samalla postinumeroalueella. Lisäksi Dora on Onnin trimmaajan Annen kasvatti. Ja jotta maailma olisi vieläkin vähän pienempi on Onnin kasvatti Kirsti läheistä sukua tähän perheeseen. Uskomatonta mutta totta. Näyttelytalutin (joka oli koko asian ydin) unohtui lähes samassa hetkessä kun keskityimme vain siihen milloin voimme treffata näiden karvakasojemme kanssa yhdessä. Mahtavaa. Toistaiseksi treffejä emme ole saaneet aikataulujen sovittamisen haasteista johtuen järjestettyä ja lisäksi Doralle on "herkkupäivät" sillä mallillaan että en mitenkään uskalla ottaa näyttelyn alla riskiä joka mahdollisesti voisi sekoittaa Onnin pään kokonaan ja näyttely menisi tämän vuoksi penkin alle... mutta onhan niitä päiviä ensi viikollakin. Siitä sitten lisää tuonnempana. :)

Tiistaina 8.5. Onni pääsi jälleen Annen käsittelyyn ja sain varmistuksen siitä että äitienpäivä todellakin vietetään karvakasani kanssa Tampereella kehässä numero 10. Pelkkä hienosäätö näyttelyä varten muuttuikin parin tunnin kunnon sessioksi. 5 viikkoa oli tehnyt tehvänsä ja karva olikin kasvanut suhteellisen paljon. Korvat Anne pelasti myös ja nyt niitä kehtaa jopa eläinlääkärillekin näyttää. Nyt on otettava ryhtiliike ja opeteltava / muistettava pitää korvat tässä samassa kunnossa. Näyttelyä siis odotellessa. Onni on valmis, mutta minä en....

9.5. harjoittelemassa omalla takapihalla

0 kommenttia kommentoi

Kevättä rinnassa vol. 2

10.05.2012 - 07:16 / Kategoriat: Koirakaverit, Koulutus, Näyttelyt, Trimmaus

Torstaina 3.5. alkoi kauan odotettu TOKO alokasluokka alkeet kurssi Hattulassa satulinnan parkkialueella. Kurssin järjestää Taitoa tassuihin ja kestää yhteensä 6 kertaa. Kurssin vetäjänä toimii Päivi Vikberg. Jotenkin vaan tämä kurssi ja kurssinjärjestäjä sopii meidän perheen aikatauluihin ja toimintaan erinomaisesti. Itse asiassa olen valmis maksamaan hiukan enemmän kurssista jos se ei vaadi ns. "ylimääräistä" ajanvietettä talkootöissä. Omalle ajalle kun nykypäivänä antaa myös jonkin verran rahallista arvoa, vaikka eihän talkootöissä mitään pahaakaan ole. Mukavaahan ajanvietettä nekin olisi, mutta sitä ajanvietettä kun tuntuu elämässä olevan tällä hetkellä ihan ilmankin.

Meidän lisäksemme kurssilla piti olla kolme muutakin koiraa, mutta vain kaksi oli päässyt tällä erää. Ja jos nyt oikein muistan niin toinen oli 11 kk:n ikäinen espanjan vesikoira narttu Lila ja toinen australian paimenkoira narttu Mandi. Onni siis oli ainoa mies joukossa :) Kurssi aloitettiin esittelyllä ja Päivi kertoi ensin alkuun hieman tokosta yleensä ja omista perusperiaatteistaan. Tämän jälkeen pääsimme itse toimintaan ja kertasimme oikeastaan niitä viime syksyn pentukurssilla jo kertaalleen hyvin opittuja asioita kuten katsekontaktia, perusasentoa sekä seuraamista. Häpeä tunnustaa, mutta talven aikana näiden perusasioiden kertaaminen lenkkeilyn lomassa on jäänyt kyllä valitettavan heikolle tasolle ja sen huomasi Onnista hyvinkin. Myös ikä on tehnyt tehtävänsä ja omaa tahtoa ja luupäisyyttä on tullut aimo annos lisää heti kun vuosi tuli täyteen, vaikkakin vielä sitä on omasta mielestäni kuitenkin suhteellisen vähän, ainakin odotuksiin nähden. Perusluonteeltaan Onni on kuitenkin arka ja vaikka omaakin valikoivan kuulon (ainakin välillä), niin tottelee kyllä jos ei ihan ensimmäisellä pyynnöllä niin viimeistään toisella tai kolmannella.

Koska katsekontakti onnistui suhteellisen hyvin heti ensi yrittämällä, vaikeutin sitä hieman heiluttamalla namikättä vieressäni tai niin ainakin luulin. Onni oli hetken hämillään ja ihmetteli mitä oikein tapahtuu, mutta pääsi juonesta jyvälle hyvinkin nopeasti eikä tätä tarvinnut jumpata juurikaan enempää.

Perusasento onnistuu Onnilta myös hyvin vaikka pilkun viilaamista onkin vielä "kohdistuksessa", mutta senhän takia kurssille tultiinkin että opittaisiin kerralla tekemään kaikki oikein eikä vähän sinnepäin. Yleensä Onni on niin innostuksissaan, että ei malttaisi mitenkään tehdä perusasentoa oikein ja oikeaan kohtaan vaan söhlää vähän sinne päin, joten tässä rauhoittumisessa meillä on varmasti vielä kerrattavaa. Muutaman toiston jälkeen Onni pääsi jälleen jyvälle ja perusasento sujui erinomaisesti. Pientä hienosäätöä (itse asiassa aika isoakin) perusasento vaatii vielä kun ohjaaja vaihtaa paikkaa esim. kääntymällä 90 astettta. Onni ei vielä siirrä (itse asiassa ei lähellekään) pelkkää takapuoltaan vaan siirtyy kokonaan välillä suoraan ja välillä "pienen mutkan kautta" hyppien, loikkien tai muuten vaan temppuillen uudestaan perusasentoon. Perusasento ja seuraaminen ovat kuitenkin mielestäni ehkä yksi tärkein pilari tokossa ja ne vaikuttavat niin moneen seikkaan, joten tähän varmasti tulen Onnin kanssa kiinnittämään jatkossa erityistä huomiota vaikka tarkoitus ei olekaan lähteä kisaamaan.

Seuraaminen on toinen missä tarvitsemme selkeää "hienosäätöä". Tähän mennessä olen (ikävä kyllä) sallinut Onnin edistää seuratessa ihan liiaksi ja laiskotellut itse tämän asian suhteen. Nyt asiaan on tultava muutos, vielä hyvän sään aikana kun koko peliä ei ole menetetty. Seuraamista harjoittelimme pienissä osissa askel kerrallaan ja ihan lupaavalta näyttää kunhan kärsivällisyyttä saadaan lisää sekä ohjaajalle että koiralle.

Kurssin päätyttyä Onni pääsi vielä tyttöjen kanssa riekkumaan ja leikkimään kentälle. Ensin alkuun näytti siltä että tytöt unohtivat paikan ainoan miehen kokonaan ja keskittyivät ainoastaan toisiinsa. Onni yritti varovaisesti ilmoitella läsnäolostaan ja halustaan leikkiä, mutta ehkä vähän turhankin varovasti saamatta vastakaikua. Loppujen lopuksi kaikki kolme saivat pientä säpinää keskenään aikaiseksi, mutta ilmeisesti tokoilu ja suhteellisen viileä ilma ja hyytävä tuuli oli uuvuttanut kolmikon niin että mielenkiinto tällä kerralla ei riittänyt kovin pitkään. Katsotaan sitten ensi tunnin jälkeen, saisiko Onni silloin uusista koirakavereista leikkiseuraa paremmin.

0 kommenttia kommentoi

Kevättä rinnassa

09.05.2012 - 07:25 / Kategoriat: Eläinlääkäri, Hoidossa, Kyläily, Lenkkeily, Paino, Rokotukset, Terveys, Trimmaus

Paljon, ehkä ihan liiankin paljon yhteen postaukseen on tapahtunut viimeisen kuukauden aikana. Niinpä yritän tiivistää kaiken pariin postaukseen josta ensimmäisen saatte tässä :)

Tiistaina 17.4. Onni kävi eläinlääkärissä saamassa rokotuksen nyt kun 1 vuosi tuli mittarissa täyteen. Vaakan mukaan painoa oli tasan 8,5 kg, eli juurikin sopivasti, vaikka vähän pelkäsinkin miten painon on herkkuttelujen suhteen käynyt. Rokotus itsessään sujui erittäin hyvin, vaikka minä sitä taisin vähän jännittää ja ehkä jopa pelätäkin. Onni itse ei ollut moisesta moksiskaan, tuskin edes huomasi että piikkejä laitettiin parikin kappaletta. Korvista tuli eläinlääkäriltä hieman sanomista. Nimittäin korvakarvojen nyppiminen on kotona jäänyt ihan luvattoman huonolle tasolle. En ole osannut enkä ilmeisesti myöskään muistanut tehdä asioita silloin kun en olisi pitänyt ja nyt tilanne näyttää siltä että korvia ei voisi hoitaa jos olisi pakko.... voi ei. No onneksi ei kuitenkaan ole pakko ja tilanne korjataan välittömästi. Helpommin kuitenkin sanottu kuin tehty. Pari iltaa Onnia kiusasin nyppimisellä ja mielestäni sain tilanteen ihan suht hyväksi, kunnes muutaman viikon päästä tästä trimmaaja palautti minut jälleen maanpinnalle ja pelasti tilanteen.

Perjantaina 27.4. Onni pääse ensimmäistä kertaa elämässään yökylähoitoon "mummilaan" minun ja mieheni Berliinin loman ajaksi. Meidän lähtiessämme Onni jäi kotiin yksistään ihan kuin normaalistikin, josta sitten mummi haki Onnin päivälenkille tyttöjen kanssa. Kovin paljoa Onni ei ole aikaa mummilassa viettänyt, mutta viikonloppu loma sujui tästä huolimatta oikein hyvin. Minä jännitin ehkä enemmän mummin "kokemattomuutta" koirien kanssa kuin Onnin ikävöintiä, mutta onneksi 2 sivua kirjallisia ohjeita helpotti tätä tunnontuskaa :D Ja hyvinhän siellä sujui. Onni otti mummista heti maalitaulun ja jos mummi istui, Onni istui vierellä. Jos mummi nousi, Onnikin nousi ja seurasi mummia ihan joka paikkaan. Yöunet sujuivat hyvin omassa pedissä ja lenkkeilyt ihan entiseen malliin. Pientä kuorolaulantaa kuulemma tehtiin kun tytöt tai mummi lähtivät ovesta ulos, mutta sekään ei kestänyt kuin hetken. Hienoa siis, tämän voi toteuttaa toistekin. Neljän päivän päästä meidän palatessa Onni otti meidän ihan yhtä iloisesti vastaan kuin jos olisimme olleet vaikka vain roskapussia viemässä :D

Onni viettämässä terassilla vuoden ensimmäistä lämpöistä ja aurinkoista kevätpäivää sunnuntaina 22.4.2012

0 kommenttia kommentoi

Juhlapäivä

16.04.2012 - 20:40 / Kategoriat: Kyläily, Nala, Syntymäpäivä

Onni vietti perjantaisen syntymäpäivänsä lähes samalla lailla kuin kaikki muutkin päivät. Onnille taitaa olla jokainen päivä juhlapäivä. Kuitenkin muutamia pieniä poikkeamia päivässä oli normaalirutiinista poiketen. Aamun valjetessa Onni sai asiaan kuuluvat syntymäpäivälahjat. Virtahepopehmo, joka kastettiin samoilla juhlallisuuksilla Kerkoksi sekä tietysti uudet kevätpannat. Julia valitsi cupcake teeman ja Jatta Bambin, hivenen ehkä tyttömäiset, mutta menköön.

Iltapäivällä Onni sai kuulla meidän onnittelulaulun jonka kruunasi Julian tekemä syntymäpäiväkakku - maksalaatikkoa, kermaviiliä, raejuustoa ja nakki. Tämä se vasta taidetta olikin eikä Onni olisi millään malltanut odottaa. Ensin Julia teki lasin avulla maksalaatikosta pyöreän kakun muodon jonka jälkeen oli kermavaahdon = kervaviilin vuoro. Tämän Julia levitti taidokkaasti maksalaatikkokakun ympärille. Ja eihän mikään kakku ole kunnon kakku ilman koristeita ja kynttilää. Nomparelleina toimivat raejuusto sekä maksalaatikon muruset ja kynttilän virkaa toimitti yksi raaka nakki. Tarjoiltiin hienosti posliinilautasella :)

Vaikka kakku näytti ja varsinkin tuoksui Onnin mielestä herkulliselta, Onnin luonteeseen kuuluvana piti kakkua hieman ensin kyseenalaistaa ja arkailla. Olihan kyseessä kuitenkin ihan erinäköinen ja hajuinen annos, eri kupissa ja vieläpä eri paikassa. Sanottakoon tässä vaiheessa mikäli en ole sitä vielä aiemmin maininnut että ruokailun suhteen painitaan jälleen kerran. Erehdyin taannoin laittamaan nappuloita Onnin kuppiin ikään kuin kokeeksi ja tämä koe maksoi sitten sen verran että jälleen kuppi on tosi tosi paha ja peloittava... helkkari sentään. No pienen avun ja ystävällisen käden ojennuksen jälkeen Onni uskalsi syödä lautasen tyhjäksi. Tämän jälkeinen ilme kertoi enemmän kuin tuhat sanaa: "Saiskos tätä vielä vähän lisää?" Siispä seuraavia synttäreitä odotellessa...

Lauantaina käytiin pikapikaa käikäälässä viihdyttämässä Nalaa joka on Nooran sairastellessa ollut jo jonkin aikaa poissa harrastuksista ja näin ollen koirakaveritkin ovat olleen vähäisellä näkemisellä. Niinpä Onnin tapaaminen oli varmasti Nalalle tervetullut mukavuus. Ja kuinkas kävikään? Onnista oli tullut mies yhdessä yössä. Nala hössäsi ihan entiseen malliin Onnin päällä, alla, sivulla, yläpuolella ja ihan joka paikassa. Sillä erotuksella että aiemmin Onni oli ollut täysin altavastaajana ja jonkun piti lähes aina puuttua leikkiin. Nyt Onni ilmoitti Nalalle hyvinkin selkeästi milloin tahti ei miellyttänyt nuorta herraa ollenkaan ja Nala kyllä kunnioitti tätä - hetken kunnes taas jatkettiin. Ei se Onni sitten kuitenkaan mikään vässykkä olekaan vaan mieheksi kasvu on tuonut uusia piirteitä. Parin tunnin yhteisen sovun ja reuhaamisen jälkeen ei yhteisvalokuvistakaan meinannut tulla mitään kun kumpikaan ei edes jaksanut istua :D

Ps: Pappa ja Veera olivat varautuneet meidän "kusiruiskun" kyläilyyn nostamalla tutun päiväpeiton kulman ylös ja ihme kyllä ensimmäinen kyläreissu Onnin kanssa Käikäälässä jolloin en joutunut likapyykille.

1 kommentti kommentoi

Onnea ensimmäisenä syntymäpäivänä

13.04.2012 - 08:10 / Kategoriat: Syntymäpäivä

<3 Zornoi Kasper - Onni 1 vuotta 13.4.2012 <3

1 kommentti kommentoi

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta

12.04.2012 - 17:05 / Kategoriat: Koulutus, Näyttelyt, Trimmaus

Viikko sitten maanantaina Onni tapasi jälleen Annen trimmauksen merkeissä pekolassa. 4 kk edellisestä trimmauksesta ja nyt jo turkki näyttää kypsältä. Vaikuittaisi siis, että Onnin turkki kasvaa hieman ehkä normaalia nopeampaan tahtiin. Tämä näytti tässä vaiheessa lupaavalta toukokuista näyttelyä ajatellen, vielä tässä vaiheessa.

Kun ensimmäinen kypsä kerros oli nypitty, huomasi Anne että jäljelle jäi vielä kaksi kerrosta. Hetken siinä asiaa tuumailimme ja lopputuloksena vietimme trimmauksessa muutaman tunnin pidempään. Koska kesäkuu on kuitenkin näyttelyiden kannalta se meidän tärkein hetki päätimme ottaa toukokuun näyttelyn kohdalla tietoisen riskin. Anne nyppi toisenkin kerroksen karvaa pois. Kesäkuun näyttelyitä tämä ratkaisu ei kuitenkaan voi vaarantaa vaan itse asiassa saattaa jopa parantaa. Jäljelle jäi vain muutaman millin pituinen pohjakarva, mutta Onni näytti silti niin komealta nutipäältä. Nyt sitten toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Olettaisin kuitenkin että Onnin karva kerkiää seuraavan viiden viikon aikana päästä toivottuun mittaan, eikä näyttelyyn menoa tarvitse näin ollen perua. Luotan karvan kasvuun kuin pukki suuriin sarviin. Onhan turkki kasvanut tähänkin mennessä hiukan normaalia nopeammin. No asiaan saanemme varmasti tarkemman selvyyden viimeistään vapun jälkeen kun Onni ja Anne kohtaavat seuraavan kerran.

Viime lauantaina ajoimme Onnin kanssa jälleen Sääksjärvelle Lempäälään tamskin koirahallille näyttelytreeneihin. Koiria oli huomattavasti vähemmän kuin viime kerralla, mutta lähes jokainen näistä oli Onnille uusi tuttavuus. Tosin tälläkään reissulla Onni ei juurikaan tuttavuutta näiden kanssa päässyt tekemään, tosin ihme kyllä ei ollut juurikaan siitä edes kiinnostunut kunhan hajurakoa oli vain tarpeeksi. Ilmeisesti tutut näyttelyaamun rutiinit toimivat tässäkin suhteessa. Pitkä aamulenkki ja aamuruoka väliin sekä herkullisia nakkeja mukaan taskuun.

Ja todella mallikkaasti Onni päivästä jälleen suoriutuikin. Yksi mukanaolleistakin ihmetteli kuinka rauhallinen koira meillä onkaan ikänsä huomioiden tai sitten Onni on vaan kasvatettu ja koulutettu niin hyvin. Pääsinpäs taas vähän röyhentämään rintaani ;) Toivottavasti Onni osaa olla yhtä mallikelpoisesti myös itse näyttelyissä eikä tämä mallikelpoisuus jää ainoastaan treenaamisen tasolla. Tässäkin suhteessa siis voimme ainoastaan toivoa parasta ja pelätä pahinta.

0 kommenttia kommentoi

Virvon, varvon ja vähän myös aprillia...

05.04.2012 - 16:38 / Kategoriat: Koirakaverit, Koulutus, Näyttelyt

Maaliskuun viimeistä päivää vietimme Onnin kanssa Lempäälässä, tarkemmin ottaen Sääksjärvellä Tamskin koirahallilla. Kuinka sopivastikaan meidän alkukesän aikataulun huomioon ottaen, pääsimme hieman kertaamaan koiranäyttelyn aakkosia. Paikka oli sekä minulle että Onnille täysin uusi jossa emme olleet koskaan vielä käyneet, joten varasimme hyvin aikaa ja Onni pääsi rauhassa tutustumaan alueeseen. Koiria oli enemmän kuin olin antanut itselleni ymmärtää. Liekö syy erittäin halvassa hinnassa (jäseniltä 2 euroa ja muilta 3 euroa / tunti). Tosin halvaksi tämä koiran kanssa harrastaminen ei kuitenkaan tule, sillä ikea sattui juuri ikävästi olemaan matkan varrella ;) Yksi valkoinen kaksivuotias käppänäneiti oli myös mukana harjoittelemassa johon Onni teki lähempää tuttavuutta hieman tarkemmin. Kovin paljoa en kuitenkaan antanut Onni riekkua minkään koiran kanssa, sillä alusta asti olen tehnyt selväksi että leikkihetket on erikseen ja treenaaminen sekä näyttelyt ihan erikseen.

Ohjaajia oli kaksi ja ryhmässämme koiria oli varmaankin reilu kymmenkunta. Tämä olikin mielestäni erittäin hienosti järjestetty, sillä nyt odotteluun ei juurikaan mennyt aikaa vaan kaikki sujui yllättävänkin hienosti ja jouhevasti. Mitään suurempia vinkkejä en tästä päivästä saanut, mutta toisaalta en niitä kyllä odottanutkaan. Uskon että Vesa on aikanaan antanut kaikki tarvittavat eväät ja niitä noudattaen mennään jatkossakin. Tarkoitus oli ainoastaan virkistää hieman muistia ja testata pitkän talvitauon jälkeen miten Onni reagoi tämän kaltaiseen ympäristöön ennen ensimmäistä junnukehää.

Ja täytyy kyllä sanoa että tällainen harvakseltaan treenaaminen tai sen jopa kokonaan välistä pois jättäminen sopii niin minulle kuin Onnillekin. Toivottavasti tämä ei ole pelkkä aprillipila, sillä niin hienosti Onnin kanssa meni - ehkä jopa tähän mennessä kaikista hienoimmin. Pöydällä Onni antoi todella hienosti hyvässä seisonta-asennossa ohjaajan tutkia hampaat ja kaiken muunkin antamatta asian yhtään häiritä. Paikallaan seisominen, joka tähän asti on ollut meidän kultakivemme, sujui sekin ihan yhtä mallikkaasti kuin aina ennenkin ja edelleen täysin Onnin omasta toimesta. Toisin kuin muut koirat ja heidän ohjaajansa, Onni haki itse oman asennon ilman että minun tarvitsi Onnia asetella "epäluonnolliseen jäykkään asentoon". Tämä taitaakin olla se kaikista tärkein eväs (ainakin yksi niistä) jonka Vesalta olemme saaneet, kiitos siitä. Kehän ympäri ravaaminen vieressä onnistui myös oikein mallikkaasti, ainakin omasta mielestäni. Onnia ei juurikaan kiinnostanut pohjan hajut tai edellä kulkevat koirat vaan kuunteli minua ja ohjeita hienosti (aamuruoka oli jäänyt saamatta ja pitkä lenkkikin oli tehty ennen treenaamista, joten keskittyminen taisi olla hyvin kohdallaan). Kaiken kaikkiaan todella positiivinen mieli jäi tästä kokemuksesta ja erittäin luottavaisin mielin jäämme odottamaan seuraavaa treenauskertaa ensi viikonloppuna, varsinaisesta näyttelystä puhumattakaan.

Kotimatkalla poikkesimme pikaisesti vielä katsomaan Muskaa ja Åsaa. Blondit söhelsi jälleen tuttuun tapaan keskenään, Muskan seuratessa hermostuneena vieressä. Ei selvästikään ymmärtänyt näiden kahden touhuja eikä osallistuminen olisi juuri vähempää voinut kiinnostaa. Näin ollen kotiin päästiin vasta illansuussa ja jälleen oli sanomattakin selvää että uni tuli meille molemmille aikalailla liukkaasti :)

Kauanko vielä pitää poseerata??? Onni, Muska ja Åsa

Tolla on ihan varmasti meille jotain herkkuja...

Pieni pusu tyttöystävälle :)

1 kommentti kommentoi

Kehitys ei aina mene yhteen suuntaan...

18.03.2012 - 12:29 / Kategoriat: Koirakaverit, Koulutus, Lenkkeily, Nala, Näyttelyt, Shoppailu, Tarvikkeet, Uiminen

Kuukausi meni jälleen kuin siivillä ja lauantaina oli taas perinteisen uimavuoron aika. Nala oli jo tervehtynyt täysin ja energiamäärä oli ennallaan ellei jopa vieläkin suurempi (jos mahdollista), joten pääsimme yhdessä polskimaan. Mukana uimassa olivat myös partacollie Wimma ja Schipperke Laku joihin Onni ei vielä ollutkaan ennen päässyt tutustumaan. Tutustuminen tosin jäi aika vähiin sillä Vimma ja Laku polskivat meitä huomattavasti vähemmän ja Onni keskittyi ihme kyllä lähes koko ajan omaan suoritukseensa ikään kuin muita ei olisi paikalla ollutkaan.

Luotin täysin Nalan paikallaoloon ja vauhdikkuuteen. Viimeksi Nalan kanssa uidessa oli ihan viittä vaille etteikö Onni olisi mennyt Nalan perässä täysin itse altaaseen, niinpä viimeistään nyt uskoin tämän toteutuvan. Mutta kuten sanottu, kehitys ai aina mene yhteen suuntaan. Tällä kertaa nimittäin kehitys otti huimasti takapakkia tässä suhteessa. Uskalsin aloittaa uinnin ensimmäistä kertaa ilman liiviä ja lopputuloksena Onni sukelsi lahjakkaasti ja kääntyi samantien "rantaa" kohden nousten altaasta ihan yhtä vikkelään kuin mitä minä olin sen sinne "paiskannut". Tämän jälkeen altaaseen meno ei enää välttämättä tuntunutkaan houkuttelevalta ajatukselta ja liivit pistettiin päälle. Muutama kierros (Onnin mielestä kierrokset olivat altaan halki) liivien kanssa jonka jälkeen Onni muisti kuinka uidaan myös ilman liivejä. Kuitenkaan kertaakaan tämän uintireissun aikana Onni ei vapaaehtoisesti mennyt edes lähellekään allasta. Myös kääntyminen oli unohtunut viimeisen kuukauden aikana lähes kokonaan, mutta viimeisten minuuttien aikana tämäkin asia saatiin korjattua ja alkoi pikkuhiljaa näyttää siltä että Onni nautti jälleen uimisesta.

Niin ja onhan kuluneen viikon aikana saatu paljon muutakin aikaiseksi. Tapahtumakalenteri on taas päivitetty "talvitauon" jälkeen ajantasalle. Näyttäisi siltä että kevään tullen alkaisi taas tapahtumaan paljon koiramaisia tapahtumia. Huhtikuun alusta aloitamme Tamskin hallilla Lempäälässä näyttelytreenit (3 kertaa), jolloin kerkiämme vähän palautella koiranäyttelyn aakkosia mieleen ennen ensimmäistä junnukehää ja
toukokuussa aloitetaan Hattulassa Satulinnan parkkialueella TOKO Taitoa Tassuihin / Jenni Vikberg opastuksella (6 kertaa). Satuin ihan vahingossa löytämään netistä Taitoa Tassuihin ilmoituksen Tokosta Hämeenlinnan alueella enkä empinyt ilmoittautumisen suhteen kyllä hetkeäkään.

Lisää hankintojakin on tehty, nimittäin tyttöjen valitsemat kangaspannat bambi- ja muffinssikuosilla osoittautuivat varsinkin perheen miesväen mielestä liian "tyttömäisiltä" joten pitihän tuolle veidän vässykälle tilata kaulapannat.netistä kunnon pahis äijäpanta mustaruskealla nahalla ja paljon niittejä. Vielä mitään näistä pannoista emme ole saaneet mutta postia odotamme mielenkiinnolla. Eiköhän näillä pannoilla pärjätä ainakin kesään saakka ;) Uintireissulla huomasin myös että toppapomppa taitaa olla näillä keleillä jo hieman liian paksu jopa uinnin jälkeen puolikuivalle turkille. Näin ollen löysin netistä Onnille froteekankaasta tehdyn manttelin joka sopii kuin nenä päähän uintireissujen jälkeen päälle pantavaksi. Tottahan tätä pyyhettä voi pitää myös kesähelteillä viilentäjänäkin, joten tuskin ihan kaappiin kuitenkaan jää seisomaan.

Tänään on ehkä yksi kevään upeimmista päivistä. Aurinkoi paistaa pilvettömältä taivaalta ja ihan voi kuulla kuinka lumi sulaa ja purot alkavat pikkuhiljaa solista. Päivälenkki oli mitä parhain mennä hiihtäjien latupohjaa pitkin, jonne uskalsimme mennä latu-uran kunnon ja latupohjalla olevien tassun- sekä jalanjälkien perusteella. Näyttäisi nimittäin siltä että hiihtäjät ovat pistäneet sukset ja monot narikkaan ja uskaltaisimme tänne ihanaan lenkkimaastoon toistekin vielä näin kevättalvella. Tosin tämän lenkin jälkeen viimeistään huomasin että lisähankintoja tarvitaan jälleen. Kurapuku löytyi Mustin ja Mirrin nettikaupasta, tosin viime vuoden mallistoa. Mutta tämän kanssa Onni saa luvan elää, sillä hinta oli vai 5 euroa - kymmenesosa siitä mitä vastavanlainen tämän vuoden mallistosta maksaa.

0 kommenttia kommentoi

Treffit "tyttöystävän" kanssa

15.03.2012 - 08:27 / Kategoriat: Koirakaverit

"Tyttöystäviä" tuntuu Onnilla riittävän usemapia kokoon tai rotuu katsomatta. Viime viikon sunnuntaina Onni tapasi toisen kerran n. 2,5 vuotiaan Cairnterrieri Jellin. Onni vaistosi Jellin kyläreissun jo hyvissä ajoin kun auto kaartoi etupihalle ja ilmoitti kyllä tulevasta vieraasta ehkä tehokkaamin kuin koskaan ennen. Jos Onnin äitiä ja "Nala-serkkua" ei lasketa mukaan niin tämä onkin ensimmäinen kerta kun ns. vieras tyttö tulee Onnin reviirille kylään.

Ensi haisteluiden perusteella nämä kaksi karvakasaa muistivat toisensa hyvinkin nopeasti ja leikit heidän keskenään jatkuivat siitä mihin viimeksi kaupunginpuistossa oli jääty. Onnin taklaustekniikka pysyi vankkumatta ennallaan ja kylki tai pylly edellä saatiin Jelli pysymään partakarvoista loitolla. Suurimmassa osassa kuvia näkyykin Onnin peräpeili ja Jellin kita. Matot oli vinossa ja maljakotkin heiluivat pöydillä uhkaavasti kun nämä kaksi energiapakkausta pääsivät valloilleen. Ensin alkuun näytti siltä että Onni-vässykkä oli altavastaajan asemassa ja Jelli sai käyttää täysin "naisten oikeuksiaan", mutta kun tarpeeksi paljon Onnia ärsytettiin niin kova sana tuli välittömästi ja Jelli siirtyi takavasemmalle, ainakin hetkeksi aikaa kunnes kaikki unohtui ja taas aloitettiin alusta. Jelli huomasi hyvin nopeasti, että varsinkin partakarvat ja tassut olivat oiva kohde härnäämiselle kun ei muuten kunnon leikkiä saatu aikaiseksi.

Reilun tunnin verran tätä riehakasta leikkiä kestikin niin sisällä kuin ralliradalla ulkonakin. Loppujen lopuksi molemmat ottivat aika ajoin lakisääteisiä kieli pitkällä läähättäen. Sen verran rankkaa tämä treffaaminen on. Jelli kävi vähän väliä tepsuttelemassa etuoven luona ja loi sieltä anelevia katseita emäntäänsä kohden: "Eikö voitaisi jo lähteä kotiin, en jaksa yhtään enempää...."

Jelli ja Jonski-emäntä näyttivät kyläreissulla meille myös muutamia temppuja, joita me emme vielä Onnin kanssa osanneet. Julia on hienosti opettanut Onnin ottamaan rennosti, antamaan tassun, tanssimaan jne. Mutta ryömiminen, kovan sanan sanominen ja "kissan naukuminen" on vielä oppimatta. Varsinkin ryömiminen oli jokseenkin huvittavan näköistä.

Treffien jälkeen ei rennosti ottamista tarvinut juurikaan opetella enempää, vaan Onni hoiti tämän ihan oma-aloitteisesti lysähtämällä maahan makaamaan lähes täysin liikkumattomana. Iltalenkille ja pissalle houkutteleminen oli työn ja tuskan takana, sillä Onni oli kaikkensa antanut naisille eikä voimavaroja olisi ollut enää yhtään enempää. Aamuherätys olikin tuttuun tapaan jo puoli seitsemän kun Onni päätti että nyt on nukuttu ja levätty tarpeeksi. Uusi päivä ja uudet kujeet odottavat.

Niin hienosti nämä treffit menivät, että mielellämme tapaamme tätä tyttöystävää toistekin. Vaikka Jellillä olikin juoksut lähiaikoina alkamassa, niin vielä Onni ei juurikaan ollut kiinnostunut tytöistä kuten poikakoirien saattaisi kuvitella olevan. Jelli oli tässä suhteessa huomattavasti aktiivisempi, sääli että Onnin kohdalla tämä aktiivisuus meni täysin hukkaan :D

3 kommenttia kommentoi

MAINOS